27.6.2012

Kukkia ja kauneutta

Monet puutarhablogit ovat täynnä kukkia, kuten tämä, tämä ja tämä. Nyt sain jopa hieman etsiä kukkia pursuvia blogeja. Keväällä tuntui, ettei puutarhablogeissa muuta ollutkaan. Osaltaan perustin blogini vastareaktiona näitä kukkablogeja vastaan. Keväällä kun kuumeisena mietin kasvimaan kylvöjä ja ihastelin pieniä taimia, niin blogit olivat täynnä tulppaaneja. Ovathan ne kauniita, mutta tulppaanikuvat eivät antaneet minulle minkäänlaista vertaistukea. Olisin enemmän kaivannut tietoa siitä, ovatko muutkin yhtä aikaa kylvöpuuhissa. Tällä hetkellä olen rajannut blogini koskemaan vain kasvimaata. Tulevaisuudessa saatan tästä rajauksesta poiketa, mutta nyt ainakin rajaus on mielestäni hyvä.

Kukkalapset taivasalla blogissa Saisa pohdiskelee: "Miksi Suomessa kaiken pitää olla niin käytännöllistä ja hyödyllistä? Suomalaiset työkalutkin ovat ergonomisia siinä missä ruotsalaiset esteettisiä. Puutarhanhoidolla tarkoitetaankin Suomessa yleensä hyötytarhaa. Missä on kaikki unelmointi, hehkutus ja hömpötys, jättimäiset kukat, perhoset ja viiniköynnökset? Ei tässä nyt enää pula-aikaa eletä - tomaatteja saa kaupastakin. Tarkoitus kai on nauttia harrastuksesta, tuottaa mielihyvää kaikille aisteille." Ymmärrän Saisan näkökulman, mutta taidan olla juuri tuollainen käytännöllinen suomalainen. Haluan, että puutarha tuottaa satoa. Totta on, että ruokaa saa hyvin kaupasta. Tuottaa kuitenkin suurta tyydytystä, kun saa syödä oman kasvimaan satoa. Minulle mielihyvää tuottavat enemmän pavut kuin pionit. Kukin siis tavallaan. 

Kasvimaallakin on kauneutta ja kukkiakin:

Ruohosipulin söpöt nuput
Nuput hieman auenneena


Perunankukat lupaavat satoa

6 kommenttia:

  1. No mutta kuule, kyllä tällä tarvitaan myös käytännöllisiä suomalaisia. Ja eihän sitä tiedä, miten mieli muuttuu vuosien varrella. Itsekin aloitin niiiin käytännöllisesti ja vannoin, ettei ainakaan ruusuja meille ikinä tule- yök! No kuinkas sitten kävikään...vanhuus ei tule yksin. Silti hyötykasvimaa tuottaa perinteisine riveineen varmasti vähintään sen, mitä me höpsäkkeet sieltä söpöstellyistä poimimme:) Kasvatuksen iloa ja auringonsäteitä kasvimaillesi toivoo Mäntylän mummi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvimaan pito on tosiaan rankempaa kuin perennapenkin. Varsinkin syksyllä ja keväällä maan käännön aikaan. Vielä riittää puhtia, mutta saattaa minullakin tulla aika, jolloin aikaa ja voimaa ei riitä.

      Poista
    2. mutta, mutta... Älä turhaan käännä kasvimaatasi, vaan siirry kateviljelyyn :) Kävitkö Mäntylän potagerissa, siellä muhii kyllä hyötykasvejakin ruohokatteessa ilman kääntöjä ja lannoituksia ;) ?

      Poista
    3. Tarkoitus oli jo aikaisemminkin mennä katsomaan potager sivuasi. Nyt siihen on vielä suurempi syy. Kiitos vinkistä.

      Poista
  2. Oma puutarha on aina paras sellaisena kuin itse sen haluaa. Onneksi kukin saa päättää, mitä asioita puutarhassaan painottaa. Toivon sinulle oikein runsasta satoa ja iloisia päiviä kasvimaalla, jos se on sinulle se, mikä tekee sinut onnelliseksi. Tärkeintä on tietysti, että tekee sitä mistä nauttii!

    Itse sain lapsena yliannoksen kasvimaan kitkemistä, perunapeltoa, marjojen keräämistä ja omenamehujen keittämistä, joten en ole halunnut rasittaa itseäni samalla asialla enää aikuisena. Jotain hyötykasveja toki kokeilen, ja on hauskaa saada vähän satoakin, jos sattuu onnistumaan, mutta enemmän kokeilen uteliaisuuttani kuin vakavasti viljellen. Pidän kovasti kukista, ja siitä puutarhaharrastukseni alkoikin. Minulle puutarhanhoito on ennen kaikkea oman erityisen tilan luomista, väriterapiaa, valoja ja varjoja, lehtikattoja ja sammalmattoja. Jos jokunen mansikka, tomaatti tai yrtti liikenee pöytään asti, se riittää minulle oikein hyvin. Voihan olla, että innostun hyötyviljelystä tosissani joskus myöhemmin. t. Saisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monessa muussakin asiassa lapsuuden kodin kokemukset ohjaavat aivan vastakkaiseen toimintaan. Kun jotain on ollut pakottettu tekemään lapsena, niin aikuisena niitä ei halua tehdä. Minulla taas vanhemmat ovat innokkaita marjojen kerääjiä, joten se ei tietenkään minua kiinnostanut tippaakaan... Kiinnostuin sen sijaan villiyrttien keräämisestä, josta taas heillä ei ole mitään kokemusta. Ehkä tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä, jolloin tekemisessä on iloa ja mielenrauhaa.

      Poista

Kiitos kommentista!